Miksi tietoa ei käytetä, vaikka sitä on yllin kyllin? Tieto ei löydy. Olennainen tieto ei erotu. Se ei ole sopivassa muodossa. Se ei ole ymmärrettävää. Se ei ole luotettavaa. Tietojärjestelmät ovat hankalia käyttää. Syitä löytyy.
Vuonna 1986 perustin mieheni kanssa yrityksen, jonka toimialaksi kuvasimme kaupparekisteriin "tiedon hallinta, viestintä, graafinen ja av-suunnittelu". Tätä yhdistelmää ei monikaan siihen aikaan ymmärtänyt. Tuon ajan tunnettu viestintäasiantuntija pudisteli päätään ja kummasteli Idea-päivillä yritystämme esittelevän seinätaulun äärellä, mitä kummaa tekemistä noilla asioilla on keskenään. Toimialamme kuvaus on edelleen voimassa ja ajankohtainen, vaikka 20 vuotta on vierinyt.
Tietoa ei ole ilman viestintää. Viestintää kyllä voi olla ilman tietoa. Tietoa ja viestintää voi molempia olla ilman teknologiaa, mutta se on antanut historiallisen mahdollisuuden tiedon jakamiseen ja viestintään ihmisten kesken. Viime aikoina tieto ja viestintä -sanojen yhdistelmiä on ryhdytty käyttämään useammissa yhteyksissä.
Muutosta on tapahtunut, joskin aika hitaasti. Muutosta on siivittänyt verkkoympäristö, joka on tiedon, viestinnän, sisältöjen, audiovisuaalisuuden ja teknologiat yhdistävä ympäristö. Kuitenkaan näiden alojen osaamista ei osata yhdistää käytännössä. Tieto- viestintä- ja tekniikka-ammattilaiset toimivat eri järjestöissä, työskentelevät eri yksiköissä, juovat eri kahvipöydissä... eivätkä tahdo ymmärtää toistensa kieltä. Puhumattakaan siitä, miten muut heitä ymmärtävät.
Jos näiden alojen ammattilaiset yhdistäisivät osaamisensa ja vielä käyttäjän ääni saataisiin kuulumaan ylimpänä, olisivat internet-, intranet- ym. verkkopalvelut ja tietojärjestelmät ja samalla tietomme ja ymmärryksemme huomattavasti paremmalla tasolla kuin nyt.
Eikö siis olisi aika kaataa näkymättömät muurit?
Anne Kauhanen-Simanainen
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti