Miksi viisaudesta puhutaan niin vähän? Dataa, informaatiota, tietoa ja tietämystä on kyllä käsitelty runsaasti varsinkin tietotekniikan yhteydessä, mutta viisaus alkaa jo sanana olla harvinainen. Onko viisaus menettänyt merkityksensä liike-elämässä, politiikassa, taloudessa, kulttuurissa, ihmisten kanssakäymisessä? Edes tietoalan konferensseissa ei sanaa juuri viljellä.
Ovatko nopea informaatio, hyötykäyttöä palveleva tietämys, osaaminen, innovatiivisuus, riskinotto, tarinat, mielikuvat ja luovuus ohittaneet viisauden paremmin tätä historiallista aikaa ja yhteiskuntaa palvelevina? Onko viisaus jotain hidasta, ajastaan jäänyttä, jota vanhukset omassa rauhassaan voivat harjoittaa, jos heillä sitä vielä on? Vai pidetäänkö vanhuksia enää viisaina? Useammin kuin sanonnan ”vanhuus ja viisaus” näkee yhdistelmän ”vanhuus ja dementia. Jos vanhusten viisautta arvostettaisiin, heitä kuultaisiin enemmän koko yhteiskunnassa.
Yksi toivoa antava uussana sentään on: ”street wise”, ”katuviisas”, jolla tarkoitetaan ihmistä, joka on itse oppinut selviämään suurkaupungin slummien kovilla ehdoilla. Ehkä vain katujengeissä arvostetaan enää viisautta? Mieleeni ovat jääneet professori Matti Bergströmin sanat jo 1980-luvulla: ”Jotta meidän aivomme pystyisivät käsittelemään ja valikoimaan tietoa, ne tarvitsevat arvoja, joiden pohjalta valinnat tehdään. Ilman näitä arvoja aivot tukkeutuvat informaatiosta. Nuoret tarvitsevat arvoja elämänsä pohjaksi. Ei pidä ihmetellä, että he menevät kadulle, sillä siellä on vielä arvoja.”
YK:ssa ja Euroopan unionissa valitaan silloin tällöin "viisasten miesten ryhmä" selvittämään jotain asiaa. Joskus voi joku nainenkin olla joukossa. Viisautta siis vielä joskus tarvitaan, mutta aika harvoin.
Haluaako kukaan ylipäätään olla viisas? Bisnesmaailmassa eivät viisaat taida pärjätä lainkaan. Enemmän painaa taito myydä ideansa, presentaatioiden ”magiikka” ja ”logiikka” (Helsingin Sanomat 9.1.2008). Organisaatioiden työpaikkailmoituksissa ei juuri etsitä viisaita ihmisiä, ei edes johtotehtäviin. Politiikkaan toivoisin ainakin itse viisaita ihmisiä, kun Suomea pitää luovia eteenpäin globaalissa kilpailussa ja ilmastonmuutoksen pyörteissä. Ikävä kyllä, viisautta suurempi paino taitaa politiikassa olla ulkonäöllä, urheilusuorituksilla ja median hallinnalla.
